Terve taasen, olen hyvin pahoillani tasta melko pitkasta ajasta jonka olen kayttanyt, en suinkaan kirjottamiseen, mutta muuten, melko tayteen buukattuna. Melkein on 8 viikkoa takana siita kun nousin koneeseen Helsingissa ja tuntuu etta aika on mennyt kuin siivilla. Tai toisaalta tuntuu etta olisin ollut taalla jo ikuisuuden, mutta ei mitenkaan pahassa mielessa, vaan siksi, etta olen rakentanut niin hyvia ihmissuhteita, tavannut miljoonia ja taas miljoonia ihmisia ja tehnyt asioita niin tiuhaan tahtiin, etta heikompia saa kivittaa. Joka viikonloppu on ollu jos jonkinmoista biletysta ja menoa, etta kotona tallasesta voin vaan uneksia. Eli kaikenkaikkiaan reissu on lahtenyt kayntiin kaikinpuolin hyvissa merkeissa, enka ole sekuntiakaan lahtoani katunut.

Jos nyt rupeen prukaan tahan astista journeyta niin pitaa varmaankin alottaa ihan Helsingista, missa kaikkien onnettomien sattumien jalkeen en sitten kerinnytkaan nakemaan Jennin omaa kengurua Joshia, joka tuli suomeen mun "sijaiseks", melkein kirjaimellisesti. Josh nimittain saapu noin 4 tuntia myohemmin sille samaiselle lentokentalle mista ma lahdin kohti Singaporea. Noh, lentokentalla hyvastelin aitin ja Jennin, ja muistaakseni taisin olla ainoa joka itki. Eli aiti on joko hyvaksynyt faktan etta lapset lentaa pesasta ennemmin tai myohemmin. Tai sitten se on iloinen mun puolesta. Tai se oli unessa eika ymmartanyt mita tapahtui. TAI se on vaan ilonen etta paasee musta eroon vahaks aikaa.. ;) no joka tapauksessa, heti kun paasin lapi turvatarkastuksesta, mun sydameen tuli valtava onnen ja ilon tunne: "Tassa sita mennaan, kaikki jaa hetkeks taaksepain ja mulla on elama ja uudet mahdollisuudet edessa." (Musta on tullut tosi filosofinen, kun on koulussa aikaa mietiskella ..) Jannitys katosi melkein heti kun aiti ja Jenni katos nakyvista ja suunnattiin kohti porttia. Rupesin heti tekemaan tuttavuutta muiden vaihtareiden kanssa, ja olin taas tosi onnekas kun sain aivan loistavan porukan. Harmittaa vaan kun meidan nelja paivaa Singaporessa meni niin akkia ja kaikki erosi omille teilleen.1882824.jpg Tassa meidan vaihtarit, muutama tosin puuttuu kun ne oli mennyt turvatarkatuksesta lapi ja portille jo omin pain ;)

Singaporen vierailu onkin sitten asia erikseen. Siella kerittiin tehda jos jonkinmoista, ja nukkua vahan vahemman. Mita pojat laskeskeli, etta 120 tunnin, tai kuinka paljon niita siella kertyikaan, aikana kerittiin nukkua kuinkas paljon se olikaan? 9? ehka enemman, en tieda. Mutta oli niin hauskaa ettei ollut aikaa nukkua. Meilla oli sellanen rutiini, etta kun illalla kaikki oltiin porukalla jonkun huoneessa, niin aamu kuudelta kun kaikki niin virkeina viela oli hereilla, niin mentiin syomaan hotellin meheva aamupala (suklaasuihkulahde sun muut) ja mentiin sen jalkeen nukkumaan pariksi tunniksi. Singaporestakin olisi niin  paljon kerrottavaa, etta jatan sen ehka seuraavaan kertaan. Siita mainittakoon "benjihyppy", joka tapahtui sellasella laitteella, joka sinkosi meidat ilmaan (kolme henkea) pienessa rautakehikossa johon meidan oli kiinnitetty ja sitten mentiin ympari ja ampari kunnes laskeuduttiin parikymmenta sekuntia myohemmin tukka sekasin ja hymy korvissa. Hitto vie kun oli meinaan hieno kokemus. Ja tama tapahtui ravintolaillallisen jalkeen, vahan ennen puoltayota, jolloin meidan oli tarkoitus menna nukkumaan. Astuttiin ravintolasta ulos ja nahtiin tama laite horisontissa ja paatettiin, suomalaisella sisulla, etta "mehan tehdaan toi!" ja viisi minuuttia myohemmin oltiin ostettu liput ja oltiin jonossa muiden huimapaiden joukossa. Tastakin illasta voisin kirjottaa vaikka romaanin, mutta nyt en sita tee, koska mun pitaa olla jossain muualla tunnin paasta ja koitan nyt keskittya kaikkein oleellisimpaan eli aikaani Australiassa..

Noh, saavuin sitten sunnuntai aamuna noin kello kuusi, ja Sydneyn lentokentalla oli vastassa melko varikas vastaanottokomitea: mun ja parin muun vaihtarin perhe, myos meitin pikku koiruli Baci ja (muistaakseni) miljoona rotaria. Tai silta se ainakin tuntui 48 tunnin valvomisen jaljilta. Olin tosiaan melko vasynyt kun saavuin, ja heti kaikki oli innoissaan jos sita ja jos tata. Juotiin kahvit ja lahdettiin kotio pain. Mita taa perhe just muisteli the other night, oli etta olin heti kommentoinut, kun Robin istahti auton ratin taakse, etta "ROBINKO on kuskina?!" ja perhe vaan naureskeli etta juu, onko se ongelma. Sanoin etta ei ja puhuin taukoamatta koko puoli tuntia kunnes paastiin kotiin. Asetuin huoneeseeni ja nukuin arviolta tunnin, kun veli kisko mut ylos sangysta, et nyt lahdetaan. Ja mehan otettiin lautta keskustaan ja tavattiin noin 8 Robinin kaveria keskustassa. Illalla oli illallinen siskon ja sen miesystavan kanssa, jotka asuu myos sydneyssa. Ensimmainen viikko meni kuin unissakavellessa, eli en kauheasti muista, muuta kun etta oli TOSi vasynyt. Menin heti tiistaina kouluun, maanantaina kavin hakemassa rakkaan koulupukuni. Mut otettiin hyvin vastaan koulussa, pari tyttoa tuli mua vastaan koulun porteille ja vei mut jarjestaan lukujarjestysta ja opasti tunneille. Siita se sitten lahti. Pikku hiljaa tutustuin moniin, paaasiassa kuitenkin mun oman ikasiin, eli year 11 tyttoihin. Kaikki on oikeasti mukavia ja kiinnostuneita, tulee rohkeasti juttelemaan ja kyselee ja on ystavallisia. Eli sovin hyvin joukkoon ;) No, kaikkien niitten tyttojen keskelta muodostu sellanen mun oma porukka, joidenka kanssa oon aina valituntisin ja koulun jalkeen. Ja jokainen on kutsunut mua jos mihinkin pippaloihin, etta kylla taa sosiaalinen elama kukoistaa. Ensimmaisena viikonloppuna menin yhden Robinin kaverin pippaloihin, oltuani koko paivan rannalla pelaamassa beach volleyta ja sielta menin robinin kans sen yhen kaverin luo yoksi joka asu lahella partypleissia. Ja tama samainen kaveri pyysi mut sen koulun social-juhliin, joka on tavallaan niinkun meilla vanhojen tanssit tai jenkeilla pram-tanssit. Mut kuitenkin vahan rennompi tapahtuma missa tanssitaan ja pidetaan hauskaa. Ja olin sen kanssa myos meidan koulun social juhlissa pari viikkoa sitten, ja ne pippalot kylla muistan loppuelamani! Toisena viikonloppuna menin Robinin yhden toisen kaverin 17-vuotis synttarijuhliin, ja se on jotain sellasta mita Suomessa ei ole! Se asuu suomen presidentinlinnaa vastaavassa (ei kuitenkaan ihan) talossa, jossa on 18 auton parkkihalli, uima-altaat, tenniskentat, view keskustaan, ja kaikkee muutakin mita en kerinnyt nakemaan. Ja vieraslistalla oli noin 150 nimee ja siella oli kolme henkivartijaa jne jne jne.. ei sita voi sanoin kuvailla. Oli kuitenkin mahtavat jembalot!

Ja aloin myos pelaamaan Robinin (joka on siis mun hostveli jos en viela maininnut) koulun lentopallojoukkueen kanssa, joka on siis poikakoulu. Saan siis kokemusta vahan kovemmasta pelista ja korkeemmasta verkosta. Niitten valmentaja on joku aivan professional, yli 50 vuotias aija, vahan niinkun pappa valepassa, mutta se pelaa itsekin ja on loistokunnossa. Se on ottanut mut vahan niinkun suojatikseen ja se on sellanen isoisan tyyppinen, normaalisti tosi lempea, mutta kun asia koskee lentopalloa niin se on tosi tiukka ja asiallinen. En pelaa niitten peleissa, mut kayn reeneissa pari kertaa viikossa.Tai siis kavin, koska ne lopetti kauden viime viikolla ja nyt keskityn lentopallon saralla beach volleyn pelaamiseen, joka tapahtuu Coogee nimisella rannalla toisella puolen Sydneyta. Liityin Sydney Beach volley clubiin, ja niilla on kaikenlaista tapahtumaan myos tiedossa, niin pystyn pitaan ylla lentopallotaitoja. Musta myos tuntuu etta oon saattanut lihoa muutaman kilon, koska en oo ollut niin aktiivinen urheilussa, koska on ollut niin paljon kaikkea muuta, ja tama perhe on hullu suklaan syoja, ja ne leipoo kaiken maailman kakkuja ja herkkuja koko ajan. Mut kylla kun taa tasta tasaantuu ja ens jaksossa pelaan koulussa futsalia, ja liityn kuntosalille kun vaihdan perhetta, niin oon taas huippukunnossa. Ja kvain tanaan sellasessa tapahtumassa, jonka rotaryt jarjesti, ja vierailin myos Seyney dance companyn tanssistudiolla, ja innoistuin kovasti, etta voisin ruveta kaymaan tanssitunneilla. Miksei, ei tarvi ilmottautua mihinkaan ja voin kayda siella sillon kun huvittaa. Ja oon aina kadehtinut niita laihoja ja notkeita tanssijoita, jollanen mustakin olis tullu, jos aiti ja isa olis pakottanut mut balettitunneille kun olin pieni!!! Haha, ei nyt, tasta ollaan puhuttu muutamat kerrat, ja mun laji on kylla jalkapallo, tai lentopallo, tai joku sellanen missa saan kayttaa mun valtavia lihasvoimiani! ;)

Mun on nyt kylla pakko valilla lopettaa, tiesin etta kun alotan kirjottaan niin sita ei saa millaan loppumaan. Ajatuksia virtaa mieleen niin nopeesti etten kerkia kirjottaan niita ylos, en osaa edes kymmensormijarjestelmaa, niin taa on melko hidasta kahdella keskisormella. :D Koitan vahan testata tan sivuston mahdollisuuksia, jos vaikka pystyisin liittamaan tahan kuvia. Pahoittelen aan ja oon pisteiden puuttumista, taalla sellasia ei kayteta. Jatkan heti kun mulla on sellanen rako, etta voin istua koneen aaressa hetken paikallani. Tahan valiin voisin liittaa Powderfingersin kappaleen Passenger, sita tykkaan kuunnella jos on huono hetki, tai on hetki mika hyvansa. Adios!! http://www.youtube.com/watch?v=mwgdN687SU0